Vanhuuden teesit 2017

Martti Hellström: Antti Eskolan ajatuksista (Vanhuus, 2016)

Eläkkeelle pääseminen vapauttaa uuteen. Vanhuus on suuren tuntemattoman kynnysvaihe. Alkaa kiinnostaa, mitä elämä viimeisinä vuosina voikaan vielä tarjota. 

Eläkkeelle jääminen. Elämässä alkaa uusi vapaampi aika. On aikaa harrastaa. Ihminen on  iloinen ja hyväntuulinen aktiivinen vanhus. Hän on perillä maailman tapahtumista, harrastaa sauvakävelyä ja hoitaa lapsenlapsia. Vaivojakin on, mutta sitä tärkeämpää on vireys. Tätä  kestää parikymmentä vuotta, ellei kuolema sitä katkaise.

Muutos 75 - 80 -vuoden iässä.  Se on pitkiä jäähyväisiä elämälle, valmistautumista elämästä luopumiseen ja kuolemiseen. Vaivat vaikeutuvat. Vanhus irtautuu kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa - myös siksi, että kaverit ympäriltä kuolevat. Hän pääsee ihmiselle tärkeisiin ja lämpimiin yhteisöihin vain muistoissa ja mielikuvissa. Vanhus  kääntyy sisäänpäin, ja vaipuu usein pikku hiljaa omiin oloihinsa ja omiin ajatuksiinsa. Kuolemasta tulee toivottu.

Vanhenemisen mukanaan tuomia muutoksia

• Toimintakyky heikkenee

• Ihminen hidastuu

• Vanhus jaksaa kävellä yhä lyhyemmän matkan. Hänen elämänpiirinsä supistuu.

• Vanhus väsyy eikä levätessään virkisty.

• Vanhus sairastuu, ja sairauksiin kuuluu kipuja ja liittyy pelkoja.  Vakava sairaus voi johtaa alistumiseen tai haastaa tappelemaan vastaan

• Vanhuksen kuulo ja näkö heikkenevät

• Mielihyvän lähteet muuttuvat. Esim. kävely ei tuota enää nautintoa. Esteettisyyskin menettää merkitystään. 

• Monista harrastuksista täytyy luopua. Lenkkeilystä, mökkeilystä, kalastuksesta- jopa uinnista.

• Vanhuksen sosiaalinen verkko ohenee ja hän tuntee  kokonaisvaltaista yksinäisyyttä.

• Vanhuksen muisti heikkenee; muistisairaus on monen mielestä vanhuudessa kaikkein pelottavinta

• Edessä voi olla dementia, tylsistyminen

• Monella on myös taloudellisia huolia. 

Vanhuksien kohteleminen kuolevina eläiminä

ENNEN kuolemaa on usein vaihe, jossa usea vanhus  kokee jäävänä  heitteille. Häntä kohdellaan kuin kuolevaa eläintä tai kuihtuvaa kasvia. Ajatellaan, että  laskekoon vanhus vaippoihinsa.

Hyviä ohjeita tulevien vuosien varalle

-   Kun olet vanha, myönnä olevasi vanha. Älä käytä kiertoilmaisuja kuten seniori.

-   Elämää kannattaa jatkuvasti muistella. Seuraa myös  vanhuutesi etenemistä.

-  Harkitse elämäntapasi.

-  Älä päästä päiviä tyhjiksi.  ”Kun ymmärtää että elinaikaa on vähän, sen käyttöä harkitsee tarkoin, jolloin käytön laatu paranee.”; ”Kun päivämme alkavat olla vähissä jokainen niistä kannattaa poimia erikseen tarkan ja kiinnostuneen havainnon kohteeksi.” Carpe Diem (poimi päivä).

-   Kun voimat vähenevät, kevennä. Lepäile pitkin päivää.

-   Pää pystyyn.  Mielikuvatyö helpottaa asioista luopumusta. Lähde usein fantasiamatkoille!

-   Kirjoita hoitotahto, kun olet vielä järjissäsi (Milloin arvokas elämä loppuu? Milloin saa irroittaa letkut; ” Sillä että pystyy vapisevalla kädellä lapioimaan ruokaa suuhunsa, ei ole mitään arvoa, jos ei muista kuka on ja missä on.”

-    Kun saat vakavan diagnoosin, psyykkaa itsesi ” Tulipa tästä mielenkiintoinen elämä!”

-   Älä jää odottamaan helpottavaa kuolemaa. 

-   Vastoinkäymisten tullessa Matki Antti Eskolaa. Ajattele  ”Tulipa tästä kiinnostava vanhuus” 

-    Vanhuksena ei tarvitse enää oppia eikä suorittaa.

-    Kuolemaan kannattaa tutustua. Suunnittele omat hautajaisesi.  ”Niiden rohkea suunnittelu on mielenkiintoista ja lauhduttaa kuolemanpelkoa.” Mieti kuolinilmoituksen teksti.  Eskolaa itseään kiehtoi Jesajan kirjasta löytyvä kuvaus ihmisen elämästä: "Kuin kutoja minä olen kiertänyt loppuun elämäni kankaan, ja nyt minut leikataan loimilangoista irti." Elämä ei lopu, se tulee valmiiksi.

ESKOLAssa on esikuvaa.  Hän osoittaa, että ”saattaa meidän vanhojen talventörröttäjien elämässäkin olla vielä jotain merkityksellistä ja mielenkiintoista, jopa kauneutta.”  

Kirjasta kertovien haastattelujen perusteella  hän ei kaipaa menneestä, vanhan ajan yhteiskunnasta mitään.

– En mitään. Kaipaus on turhaa, mikä on mennyt, on mennyt, turha sellaisessa on riippua.

Eskolaa helpottaa myös  se, että hän on päässyt korkeaan ikään.

– Nyt ei ole niin väliä enää, ei tarvitse suorittaa eikä edes itse asiassa pelätä kuolemaa, se tulee kun tulee.

Lähde

Antti Eskola, Vanhuus, Vastapaino 2016

Takaisin etusivulle