IKÄÄNTYMINEN JA VANHUUS ajassa, kirjallisuudessa ja  kuvataiteessa. Toimivat Seniorit ry:n julkaisuja 2 (2009)

Artikkelin tekstit ja kuvat on koottu vuoden 2008 aikana Toimivat Seniorit ry:n pienryhmissä käsitellyistä asioista, jotka koskettavat läheisesti kaikkia ikääntyviä ikinuoria täyttä elämää vielä eläviä senioreita.

Mukana on 44 maalausta ja 17 kirjailijan ajatuksia vanhenemisesta. Osallisena elämään ikääntynyttä tarkastellaan maalauksissa runonlaulajana Edelfelt), povarina (Rissanen), opettajana (Gallen-Kallela), lapsen seurana (Simberg) ja taiteilijan mallina (Jansson). Yksinjääminen muodostaa oman perspektiivinsä (Ekman ja Pohjola).  Sairastuminen ja kuoleman läheisyys pudottavat ihmisen oravanpyörästä (Lampi, Mattas), tilalle nousee eräänlainen tyhjyys ja oman itsensä kirkas kohtaaminen. Jo hyvinkin ikääntyneen taitelijan luomisvoima ei ehdy, vaan voimistuu lukuisina värivoimaisina maalauksina (Wardi) ja omakuvina (Koistinen, Pohjola, Schjerfbeck, Schauman). Vanhenevat vanhemmat ja oma äiti (Gallen-Kallela, Schjerfbeck, Thesleff) tai täti (Simberg) on usein maalauksissa mallina.

Kirjallisuudessa vuoropuhelu vanhempien ja lasten (lapsen) välillä korostuu kipeänä, yhteyttä lapsiin ei ole. Ehkä vasta lapsen täytettyä 40 vuotta, vuoropuhelua voi yrittää. Puhelussa korostuvat kummankin ennakko-odotukset, usein ehkä vääristyneet. Ikääntynyt voi vain todeta ”minä en ole vihannes. Porkkana, nauris, lanttu ja punajuuri ovat” (Hotakainen 2004). Onko terminaalihoitovaiheessa keuhkokuume ikääntyneen suopein enkeli? (Lindgren 2008) Viimeisessä vaiheessa olotilamme erkaantuu tästä näkyvästä, ja näkymätön ottaa tilaa näkyvästä, fyysisestä. Ihminen voi omasta elämästään poistaa kaiken sen, mikä estää hänen kohdaltaan maailman onnelliseksi tulemista (Järnefelt 1982.)